Pasianssi on yksi tunnetuimmista korttipeleistä, ja sitä pelataan lähes aina yksin. Suosio perustuu yksinkertaisiin perussääntöihin ja haastavuuteen, joka vaihtelee pelimuodosta toiseen. Peliä voi pelata perinteisellä pelikorttipakalla tai digitaalisesti, ja sen lukuisat versiot ovat vuosien varrella vakiinnuttaneet asemansa suosikkeina niin kotisohvalla kuin työpaikkojen kahvitauoillakin.
Pasianssin viehätys piilee myös siinä, että se sopii hyvin erilaisille pelaajille. Koska kyseessä on yksinpeli, sitä voi ratkoa rauhallisesti ja harkiten tai nopein päätöksin oman mielen mukaan. Nykyisin pasianssia pelataan korttipakan lisäksi älypuhelimella, tabletilla ja tietokoneella, ja se on säilyttänyt asemansa sukupolvelta toiselle luotettavana tapana rentoutua tai haastaa itseään ilman vastapelaajaa.
Pikafaktat
| Pelaajamäärä | Yleensä 1 (yksinpeli) |
|---|---|
| Välineet | Tavallinen 52 kortin pakka (Spiderissä 2 pakkaa, 104 korttia) |
| Pelityyppi | Korttien järjestelypeli |
| Alkuperä | 1700-luvun Eurooppa, todennäköisesti Saksa tai Skandinavia |
| Vanhin maininta | Saksalainen pelikirja vuodelta 1783 |
| Tunnetuimmat versiot | Klondike, Vapaakenttä (FreeCell), Spider, Pyramidi |
| Pelin kesto | Noin 5–20 minuuttia peliä kohden |
| Tavoite | Järjestää kaikki kortit peruspakoille sääntöjen mukaisesti |
Mitä pasianssi on?
Pasianssi ei ole yksittäinen peli vaan kokonainen korttipelien ryhmä, jossa tavoitteena on järjestellä kortit ennalta määrättyjen sääntöjen mukaisesti. Useimmiten pelaaja kokoaa korttipinoja maittain ja arvojärjestyksessä, mutta pelimuodosta riippuen myös muunlaisia asetelmia voi syntyä. Kiehtovaksi pelin tekee sen vaihteleva vaikeusaste: osa jaoista ratkeaa lähes varmasti, kun taas toiset riippuvat enemmän sattumasta.
Pasianssin juuret ulottuvat 1700-luvun Eurooppaan, ja pelin nimi viittaa kärsivällisyyteen – englanniksi peliä kutsutaankin nimellä patience tai solitaire. Nimi korostaa pelin rauhallista, pitkäjänteisyyttä vaativaa luonnetta. Erilaisia versioita tunnetaan kymmeniä, ja jo 1800-luvulla pasianssia pelattiin useissa maissa kirjallisten ohjeiden avulla. Pasianssi on paitsi mukavaa ajanvietettä myös erinomaista treeniä aivoille, jotka kaipaavat vastapainoa arjen kiireelle.
Pasianssin säännöt ja pelin kulku
Pasianssin säännöt riippuvat pelattavasta versiosta, mutta niissä on paljon yhteistä. Pelaajan on noudatettava tarkkaa järjestystä kortteja siirrellessään, eikä kortteja saa asettaa pöydälle sattumanvaraisesti. Tavallisimmin tavoitteena on järjestää kaikki kortit ässästä kuninkaaseen omille peruspinoilleen maittain.
Peli alkaa, kun kortit jaetaan tiettyyn muotoon. Tämän jälkeen pelaaja tekee siirtoja sääntöjen sallimissa rajoissa ja pyrkii vapauttamaan peitossa olevia kortteja, jotta ne saadaan liikkeelle. Joissakin versioissa korttien jako määrittää suuresti sen, voiko pelin ylipäätään ratkaista; toisissa taas lähes jokainen jako on voitettavissa taitavalla pelillä.
Korttien jako pelin alussa
Useimmissa versioissa kortit jaetaan pöydälle perusasetelmaan eli pelialueelle. Yleisimmässä jakotavassa kortit muodostavat useita pinoja, joiden päällimmäiset kortit käännetään kuvapuoli ylöspäin. Tästä asetelmasta pelaaja aloittaa siirtojen tekemisen.
Korttien jako voi vaikuttaa pelin kulkuun ratkaisevasti. Klondikessa seitsemän pinoa muodostaa perusasetelman: ensimmäiseen pinoon tulee yksi kortti, toiseen kaksi ja niin edelleen seitsemänteen asti. Jokaisessa pinossa vain päällimmäinen kortti käännetään näkyviin, ja loput paljastuvat pelin edetessä.
Pelipöydän rakenne ja korttien järjestely
Pelipöytä koostuu tyypillisesti kolmesta osasta: pelialueesta, peruspakoista ja varapakasta. Pelialueella kortteja siirrellään sääntöjen mukaisesti, peruspakat keräävät kortit ässästä kuninkaaseen, ja varapakka antaa lisäkortteja silloin, kun muita siirtoja ei ole mahdollista tehdä.
Kortteja saa siirtää vain sääntöjen sallimassa järjestyksessä – esimerkiksi punainen kortti mustan päälle ja yksi arvo kerrallaan alaspäin. Tämä tekee pelistä harkintaa vaativan: aina ei kannata tehdä ensimmäistä mahdollista siirtoa, vaan pohtia, mikä siirto avaa parhaat vaihtoehdot pidemmällä aikavälillä. Pakan ja korttien perusrakenteeseen voit tutustua tarkemmin korttipakan oppaassa.
Kuinka pasianssin voi ratkaista ja voittaa?
Pasianssin voittaminen vaatii usein sekä taitoa että tuuria. Peli on ratkaistu, kun kaikki kortit on siirretty peruspakkoihin oikeassa järjestyksessä. Joissakin versioissa tämä onnistuu lähes varmasti, toisissa taas vain harvoin.
Ratkeavuus vaihtelee selvästi variantista toiseen. Vapaakentässä (FreeCell) käytännössä lähes kaikki jaot ovat ratkaistavissa – Microsoftin numeroiduista 32 000 jaosta vain yksi (peli #11982) on osoitettu mahdottomaksi. Klondikessa taas noin 80 % jaoista on teoriassa ratkaistavissa, jos pelaaja tietäisi kaikkien peitossa olevien korttien paikat. Käytännössä ilman tätä tietoa pelattuna todellinen voittoprosentti jää useimmilla pelaajilla selvästi matalammaksi, usein noin 20–40 prosenttiin.
Parhaat strategiat pelaamiseen
Hyvä strategia on usein tärkeämpi kuin hyvä jako. Pelaajan kannattaa esimerkiksi:
- Vapauttaa peitossa olevia kortteja mahdollisimman aikaisin, jotta pelialue aukeaa.
- Pyrkiä pitämään eri värit ja maat tasapainossa siirroissa.
- Käyttää varapakkaa harkiten, sillä sen liian nopea hyödyntäminen voi sulkea tulevia vaihtoehtoja.
- Arvioida, mikä siirto auttaa pitkällä tähtäimellä – ei vain hetkellisesti.
- Jättää tyhjät sarakkeet tarvittaessa kuninkaita varten, jos pelimuoto sen sallii.
Kärsivällisyys on osa peliä. Joskus ratkaisu piilee muutaman siirron päässä, eikä kannata kiirehtiä ensimmäiseen tarjolla olevaan vaihtoehtoon.
Pisteytys ja pelin lopputulos
Pisteytys ei ole pakollinen osa jokaista versiota, mutta se lisää kilpailullisuutta erityisesti tietokonepeleissä. Pisteitä voidaan antaa esimerkiksi peruspakkaan vietyjen korttien tai ratkaisunopeuden mukaan. Lopputulos on aina yksi kahdesta: peli joko voitetaan ja kaikki kortit saadaan järjestykseen, tai peli jumiutuu eikä jatkosiirtoja ole. Epäonnistuminen on tavallista, ja juuri se tekee voitosta palkitsevan.
Suosituimmat pasianssivariantit
Pasianssista on olemassa kymmeniä versioita, joista osa on saavuttanut erityisen suuren pelaajakunnan. Tunnetuimpia ovat Klondike, Vapaakenttä, Spider ja Pyramidi, mutta myös esimerkiksi Canfield ja Kello (Clock) ovat vakiintuneita. Alla oleva taulukko kokoaa yhteen keskeisimmät erot.
Vertailu
| Variantti | Korttimäärä | Vaikeustaso | Erityispiirre |
|---|---|---|---|
| Klondike | 52 | Keskitaso | Perinteisin versio; n. 80 % jaoista teoriassa ratkeavia, käytännössä vähemmän |
| Vapaakenttä (FreeCell) | 52 | Keskitaso–vaativa | Kaikki kortit näkyvissä; lähes kaikki jaot ratkaistavissa |
| Spiderpasianssi | 104 (2 pakkaa) | Helppo–erittäin vaativa | Rakennetaan 8 maakohtaista sarjaa; vaikeus riippuu maiden määrästä |
| Pyramidi | 52 | Helppo–keskitaso | Poistetaan korttipareja, joiden summa on 13 |
| Canfield | 52 | Vaativa | Matala voittoprosentti; paljon sattumaa |
| Kello (Clock) | 52 | Helppo | Lähes puhtaasti onnenvarainen peli |
Klondike
Klondike on se versio, jonka monet mieltävät ”perinteiseksi pasianssiksi”. Seitsemän korttipinoa muodostaa pelialueen, ja tavoitteena on rakentaa neljä peruspakkaa ässästä kuninkaaseen. Klondike tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi Microsoftin mukana, kun peli toimitettiin Windows 3.0 -käyttöjärjestelmän kanssa vuonna 1990 – osittain siksi, että se opetti uusille käyttäjille hiiren ja raahaustoiminnon käytön.
Klondike on osittain tuuriin perustuva, mutta sen yksinkertaiset säännöt tekevät siitä ikisuosikin. Jännityksen tuovat juuri sattuma ja siirtojen suunnittelu, joten pelin pariin palaavat niin aloittelijat kuin kokeneet pelaajatkin.
Spiderpasianssi
Spiderpasianssin tietokoneversio julkaistiin vuonna 1998 (Microsoft Plus! 98 -lisäpaketissa) ja vakiintui osaksi Windowsia vuodesta 2000 alkaen. Pelissä käytetään 104 korttia eli kahta pakkaa, ja kortit asetellaan kymmeneen sarakkeeseen. Tavoitteena on rakentaa samaa maata olevia korttisarjoja kuninkaasta ässään, kunnes kaikki kahdeksan sarjaa on koottu.
Spider on tunnettu haastavuutensa säädettävyydestä: yhdellä maalla se on melko helppo, kahdella maalla taso nousee ja neljällä maalla ratkaisu vaatii runsaasti taitoa ja tuuria. Jos tämä variantti kiinnostaa, lue tarkemmat ohjeet omasta Spiderpasianssin oppaasta.
Vapaakenttä (FreeCell)
Vapaakenttä eli FreeCell tunnetaan siitä, että lähes kaikki jaot ovat ratkaistavissa. Pelaajalla on neljä vapaata kenttää korttien tilapäistä säilyttämistä varten, ja kaikki kortit ovat alusta asti näkyvissä. Tämä tekee pelistä strategisesti vaativan mutta myös aloittelijaystävällisen, sillä satunnaisuutta on vähän ja siirrot voi harkita huolella.
Vapaakenttä on hyvä paikka opetella perusstrategioita, kuten vapaiden kenttien tehokasta käyttöä ja korttien järjestämistä hyödyllisiksi pinoiksi. Nämä perustaidot auttavat kehittymään myös muissa pasianssin versioissa.
Pyramidipasianssi
Pyramidipasianssi eli Pyramidi muodostaa nimensä mukaisesti kolmionmuotoisen asetelman, jossa 28 korttia ladotaan seitsemälle riville. Tavoitteena on poistaa korttipareja, joiden yhteissumma on 13. Esimerkiksi kuningas (arvo 13) poistetaan yksinään, kun taas vaikkapa jätkä (11) ja kakkonen (2) muodostavat poistoparin. Maalla tai värillä ei ole väliä.
Pyramidi on usein nopeatempoinen ja tarjoaa erilaisen haasteen kuin järjestykseen perustuvat variantit. Peli vaatii kykyä ennakoida tulevia siirtoja, sillä kaikki kortit eivät ole heti käytettävissä – kortin voi poistaa vasta, kun sen päällä olevat kortit on saatu pois.
Pasianssin historia
Pasianssin juuret ulottuvat ainakin 1700-luvun Eurooppaan, ja pelin arvellaan syntyneen joko Saksassa tai Skandinaviassa. Vanhin tunnettu kuvaus pelistä löytyy saksankielisestä pelikirjasta Das neue Königliche L’Hombre-Spiel vuodelta 1783. Suurempaan suosioon peli nousi 1800-luvun alkupuolella, ja samoihin aikoihin kärsivällisyyteen viittaava nimitys yleistyi erityisesti Ranskassa. Englanninkieliseen maailmaan peli levisi 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Peliä on perinteisesti pelattu ajankuluksi korttipakalla, ja se toimii harjoituksena kärsivällisyyden ja tarkkaavaisuuden kehittämiseen. Kun tietokoneet yleistyivät 1990-luvulla, valtava määrä ihmisiä innostui pelistä etenkin Windowsin mukana tulleen Klondike-version ansiosta. Nykyään pasianssia pelataan ennen kaikkea digitaalisesti, mutta perinteinen korttipakalla pelaaminen elää yhä vahvana.
Yleisimmät virheet pasianssissa
Monet umpikujat johtuvat muutamasta toistuvasta erehdyksestä. Nämä kannattaa pitää mielessä:
- Varapakan tyhjentäminen liian aikaisin. Korttien nostaminen varannosta heti alkuun voi lukita asetelman, kun myöhempiä vaihtoehtoja ei enää ole.
- Ässien ja kakkosten kiirehtiminen peruspakkaan. Pelialueella niistä voi olla vielä hyötyä siirtojen rakentamisessa.
- Peitossa olevien korttien unohtaminen. Ensisijaisena tavoitteena kannattaa pitää piilokorttien paljastamista, ei pelkkää näkyvien korttien järjestelyä.
- Tyhjän sarakkeen hukkaaminen. Vapaa sarake on arvokas resurssi, joka kannattaa yleensä varata kuninkaalle tai pitkän sarjan siirtämiseen.
Kenelle pasianssi sopii ja miten pelaaminen aloitetaan
Pasianssi sopii käytännössä kaikille, jotka kaipaavat rauhallista ja itsenäistä ajanvietettä. Se on erinomainen valinta, kun haluaa pelata yksin ilman vastapelaajaa, ja sen voi keskeyttää milloin tahansa. Aloittelijalle suositeltavimpia versioita ovat selkeä Klondike ja looginen Vapaakenttä.
Aloittaminen on helppoa: tarvitset vain tavallisen 52 kortin pakan tai minkä tahansa laitteen, josta löytyy ilmainen pasianssisovellus tai -selainpeli. Jos haluat tutustua muihin yksin tai porukalla pelattaviin kortti- ja lautapeleihin, kannattaa selata lautapelien opasta sekä muiden korttipelien sääntöjä.
Lähteet
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Mitä pasianssi tarkoittaa?
Pasianssi on yleisnimitys korttipelien ryhmälle, jossa yksi pelaaja järjestelee kortteja sääntöjen mukaisesti tiettyyn lopputulokseen. Englanniksi pelistä käytetään nimiä patience ja solitaire.
Montako korttia pasianssissa on?
Useimmissa versioissa käytetään tavallista 52 kortin pakkaa. Poikkeuksena on esimerkiksi Spiderpasianssi, jossa käytetään kahta pakkaa eli yhteensä 104 korttia.
Mikä on helpoin pasianssi aloittelijalle?
Vapaakenttää (FreeCell) pidetään aloittelijaystävällisenä, koska kaikki kortit ovat näkyvissä ja lähes kaikki jaot ovat ratkaistavissa. Myös perinteinen Klondike on helppo opetella.
Onko jokainen pasianssijako voitettavissa?
Ei. Esimerkiksi Klondikessa osa jaoista on mahdoton ratkaista, kun taas Vapaakentässä käytännössä lähes kaikki jaot ovat voitettavissa. Ratkeavuus riippuu siis pelimuodosta.
Voiko pasianssia pelata ilmaiseksi?
Kyllä. Pasianssia voi pelata ilmaiseksi tavallisella korttipakalla, ja useimmat tietokoneet, puhelimet ja selaimet tarjoavat ilmaisia pasianssiversioita ilman erillistä ostoa.