Spiderpasianssi on yksi niistä klassisista yksinpeleistä, joka on onnistunut pitämään pintansa useiden sukupolvien ajan. Moni muistaa sen erityisesti Windowsin klassisista versioista, sillä se oli vuosikausia iltapäiväkahvien oheisohjelma toimistoissa ja koulun atk-luokassa. Ei ollut harvinaista, että peli pyöri taustalla työrupeaman lomassa, ja sen melko yksinkertainen, mutta kiehtovan vaikea rakenne koukutti pelaajia tuntikausiksi.
Voittoprosentti tässä pelissä ei ole kovinkaan häävi, sillä keskimäärin pelaajat onnistuvat viemään sen läpi vain noin 1–2 kertaa kymmenestä yrityksestä, riippuen valitusta vaikeustasosta. Siksi kyse ei ole pelkästä onnenkantamoisesta, vaan suunnittelulla ja rauhallisella etenemisellä on yllättävänkin paljon merkitystä.
Spiderpasianssia pelataan kahdella täydellä pakalla, eli siis yhteensä 104 kortilla. Perinteisessä pasianssissa on tarkoitus järjestää korttien maat järjestyksessä ässästä kuninkaaseen, mutta Spiderissa homma toimii hieman eri tavalla. Pelaajan tehtävä on muodostaa kokonainen värisuora kuninkaasta ässään, jonka jälkeen koko rivi poistuu pelistä. Jos ja kun kaikki kortit saadaan pois pöydältä, peli on voitettu.
Vaikeustasoja on kolme, ja ne eroavat toisistaan sen mukaan, kuinka monta maata on mukana. Helpossa versiossa kaikki kortit kuuluvat samaan maahan, esimerkiksi pelkkään pataan. Tämä sopii hyvin harjoitteluun ja antaa pelaajalle mahdollisuuden treenata pelin peruslogiikkaa. Keskitasolla mukana on kahden maan kortteja, esimerkiksi padat ja hertat. Tämä variaatio vaati enemmän muistia ja suunnittelua. Vaikeimmassa versiossa on mukana kaikki neljä maata, jolloin eri maiden kortteja voi siirrellä toistensa päälle ainoastaan laskevassa järjestyksessä. Todellisia värisuoria voi kuitenkin rakentaa vain saman maan korteilla, mikä tekee järjestelystä huomattavasti haastavampaa.
Spiderin pelialue muodostuu kahdeksasta pöytärivistä. Kortteja voi asetella pienemmän päälle, ja kokonaisia laskevia sarjoja voidaan liikuttaa yhtenä kokonaisuutena. Uusia rivejä jaetaan jakopakan avulla, mutta niiden käyttämisessä kannattaa olla tarkkana.
Käytännössä tämä pasianssi etenee tällä tavoin:
Alkuasettelu: kahdeksaan riviin jaetaan 54 korttia. Esimerkiksi ensimmäisessä rivissä saattaa olla päällimmäisenä herttakuningas, ja toisessa rivissä näkyvillä patakymppi. Loput kortit jätetään jakopakaksi.
Ensimmäinen siirto: huomaat, että ensimmäisen rivin herttakuningasta ei nyt voi siirtää mihinkään. Sen sijaan toisen rivin patakympin voi laittaa kolmannessa rivissä olevaan patajätkään kiinni. Näin muodostuu laskeva sarja jätkä–kymppi.
Sarjojen rakentaminen: korttipinkkoja siirrellään niin, että yritetään kasata mahdollisimman pitkiä laskevia sarjoja samaa maata. Esimerkiksi patajätkä–patakymppi–pataysi on jo hyvä pohja. Jos pinoon onnistutaan veilä liu’uttamaan puuttuvat kortit, koko sarja katoaa pelistä.
Tyhjän paikan hyödyntäminen: jos jokin pöytärivi tyhjenee, sinne voi siirtää minkä tahansa kuninkaan (ja sen alla olevat kortit). Tämä on strategisesti tärkeää, koska vain kuningas voi aloittaa uuden pinon.
Uuden rivin jakaminen: kun siirrot tyrehtyvät, jakopakasta jaetaan yksi kortti jokaiseen riviin. Tämä voi avata uusia siirtomahdollisuuksia, mutta jos rivit ovat liian kaoottisia, uusi jako voi myös sotkea jo valmiiksi järjestyneen ketjun.
Peli jatkuu tätä rataa, kunnes kaikki kortit on poistettu pelialueelta ja jakopakasta, jolloin pasianssi on mennyt läpi. Jos peli puolestaan jumittuu, eikä mahdollisia siirtoja ole enää jäljellä, on spiderpasianssi hävitty.
Spiderpasianssissa menestyminen edellyttää mahdollisimman pitkien saman maan sarjojen rakentamista. Vaikka korttien järjestäminen sekaisin saattaakin hetkellisesti näyttää lupaavalta, se vaikeuttaa koko rivin poistamista myöhemmin. Siksi kannattaa suosia siirtoja, jotka tukevat yhtä maata.
Jakopakkaa ei myöskään kannata käyttää turhan nopeasti. Se vaatii kärsivällisyyttä, sillä aikainen jako voi pilata huolellisesti rakennetun kokonaisuuden. Tyhjät paikat ovat arvokkaita, ja niiden avulla saa lisää liikkumavaraa. Joskus on tarpeen tehdä myös niin sanottuja uhraussiirtoja. Eli esimerkiksi siirtää toisen maan kortti väliaikaisesti toiseen sarjaan vain siksi, että sen alta paljastuu parempi vaihtoehto. Tällaiset siirrot voivat näyttää äkkiseltään turhilta, mutta pitkällä aikavälillä ne voivat ratkaista pelin kulun.
Jumittuminen on Spiderpasianssissa tavallista. Kun siirrot loppuvat, kannattaa tarkastella kenttää uudelleen. Joskus tilannetta voi helpottaa järjestämällä kortteja uudestaan niin, että mahdollisia siirtoja vapautuu käyttöön. Tyhjien rivien käyttäminen järkevästi voi myös antaa tilaa uusille siirroille.
Mikäli mikään ei tunnu auttavan, ainoa vaihtoehto on jakaa uudet kortit. Se on aina riski, sillä jakopakka voi sekoittaa korttirakenteen, mutta toisaalta se voi myös avata täysin uuden tavan rakentaa sarjoja.
Windowsin klassisessa versiosta tunnettu pistejärjestelmä perustuu sekä siirtojen määrään että poistettuihin sarjoihin. Jokaisesta siirrosta vähennetään yksi piste, ja kokonaisen sarjan poistamisesta saa sata pistettä. Myös pelin nopeus vaikuttaa, eli mitä lyhyemmässä ajassa sen saa ratkaistua, sitä paremmat pisteet tulevat.
Monelle pelaajalle voitto itsessään on kuitenkin se suurin palkinto, mutta pisteistä on iloa erityisesti kilpailuhenkisille pelaajille, jotka haluavat vertailla tuloksiaan.
Spideristä on vuosien varrella kehittynyt erilaisia muunnelmia, mutta sen tärkeimmät variaatiot pohjautuvat pelin vaikeustasoon. Tätä pasianssia voidaan nimittäin pelata kolmella eri tavalla, eli yhdellä maalla, kahdella maalla tai kaikilla neljällä maalla, eli silloin mukana on pata, hertta, risti sekä ruutu.
Helpoimmasta versiosta on hyvä lähteä liikkeelle, sillä sen avulla voit opetella pelin toimintaa ja erilaisia strategioita. Mitä tutummaksi peli tulee, sitä vaikeampiin tasoihin voit sitten siirtyä.
Nykyään Spiderpasianssia voi pelata helposti myös verkossa, minkä ansiosta pelaaminen sujuu sekä tietokoneella että mobiilissa. Tarjolla on useita eri verkkosivuja ja sovelluksia, jotka tarjoavat oman variaationsa tästä suositusta yksinpelistä.
Nettiversioissa pääset yleensä seuraamaan tilastoja kätevästi ja vertaamaan omia tuloksiasi muihin pelaajiin. Ne tarjoavat helpon ja nopean tavan nauttia tästä pelistä, sillä korttien jakaminen ja pisteiden laskeminen tapahtuvat automaattisesti.
Spiderpasianssi on pasianssipelien raskassarjalainen, joka yhdistää simppelin perusidean ja yllättävän syvän strategisen pohjan. Se ei ole puhdas onnenpeli, eikä se myöskään ratkea pelkällä tuurilla. Voitto vaatii kärsivällisyyttä, harkintaa ja kykyä nähdä muutaman siirron eteenpäin. Jos kaipaat peliä, jossa kärsivällisyys ja ennakointi palkitaan, Spiderpasianssi sopii siihen täydellisesti.