Uno – korttipelin säännöt, erikoiskortit ja strategia

Uno on yhdysvaltalaista alkuperää oleva poistopeli, joka on noussut yhdeksi maailman myydyimmistä seurapeleistä. Ideana on yksinkertainen: pääse eroon kaikista korteistasi ennen muita pelaajia. Helpon opittavuuden ja nopean tempon ansiosta peli sopii yhtä hyvin lapsille kuin aikuisillekin, ja sitä pelataan kymmenillä kielillä ympäri maailman. Yksinkertaisten perussääntöjen taakse kätkeytyy kuitenkin yllättävän paljon taktiikkaa, jonka erikoiskortit tuovat mukanaan.

Unon säännöt pähkinänkuoressa

Perussäännöt ovat helpot omaksua. Peli muistuttaa monin tavoin perinteistä poistopeliä ja etenkin Crazy Eightsia, joista Uno on alun perin saanut vaikutteita. Siinä kortteja sovitetaan pelipinoon joko värin, numeron tai symbolin perusteella, ja tavoitteena on päästä omista korteista eroon. Idea on lähellä perinteistä Seiska-korttipeliä, jossa pino kasvaa saman maan tai numeron korteista.

Unossa värejä on neljä: sininen, vihreä, punainen ja keltainen. Peli aloitetaan jakamalla jokaiselle pelaajalle seitsemän korttia. Loput pakasta asetetaan pöydän keskelle kuvapuoli alaspäin nostopakaksi, ja pakan päällimmäinen kortti käännetään aloituskortiksi pelipinoon.

Pelin kulku vuoro vuorolta

• Pelaajat vuorottelevat myötäpäivään ja pelaavat kortin, joka sopii pelipinon päällimmäiseen korttiin värin, numeron tai symbolin perusteella.
• Jos sopivaa korttia ei ole, pelaaja nostaa yhden kortin nostopakasta. Jos nostettu kortti sopii, sen saa pelata heti.
• Kun pelaajalla on enää yksi kortti jäljellä, hänen on huudettava ”Uno!”. Jos huuto unohtuu ennen seuraavan pelaajan vuoron alkua ja joku huomauttaa siitä, pelaaja joutuu nostamaan rangaistuksena kaksi korttia.
• Erä päättyy, kun joku pelaajista pääsee eroon kaikista korteistaan.

Jos nostopakka loppuu kesken erän, pelipino sekoitetaan päällimmäistä korttia lukuun ottamatta ja käännetään uudeksi nostopakaksi.

Erikoiskortit ja niiden taktinen käyttö

Erikoiskortit tuovat peliin taktisuutta ja yllättäviä käänteitä. Niiden ajoitus ratkaisee usein koko erän kulun.

• Ohita (Skip): seuraava pelaaja menettää vuoronsa. Tehokas tapa estää voittoa lähestyvää pelaajaa pääsemästä pelaamaan.
• Käänteinen (Reverse): vaihtaa pelisuunnan. Kahden pelaajan pelissä se toimii käytännössä kuten ohita-kortti.
• Nosta kaksi (Draw Two): seuraava pelaaja nostaa kaksi korttia ja menettää vuoronsa. Yksi tehokkaimmista puolustustaktiikoista loppupelissä.
• Värin valinta (Wild): pelaaja saa vaihtaa pelin värin haluamakseen. Käy minkä tahansa kortin päälle.
• Nosta neljä (Wild Draw Four): seuraava pelaaja nostaa neljä korttia ja menettää vuoronsa, ja pelaaja valitsee uuden värin. Pelin tehokkain ase.

Villikorttien hallinta

Virallisten sääntöjen mukaan Nosta neljä -kortin saa pelata vain, jos kädessä ei ole muuta pelattavaa saman väristä korttia. Seuraava pelaaja voi halutessaan haastaa pelin: jos kortti pelattiin sääntöjen vastaisesti, bluffaaja nostaa itse neljä korttia, mutta jos haaste osuu väärin, haastaja nostaa kuusi. Villikortteja kannattaa säästää loppupeliin tai hetkeen, jolloin tarvitaan äkillinen värinvaihto.

Korttien ketjuttaminen

Kokeneet pelaajat osaavat ketjuttaa erikoiskortteja. Esimerkiksi värin valinnan jälkeen voi heti pelata toisen saman värisen erikoiskortin, jos sellainen on kädessä. Hyvin ajoitettu ketju voi kääntää erän kulun kertaheitolla.

Pisteytys ja milloin peli päättyy

Erä päättyy sillä hetkellä, kun joku pelaajista pelaa viimeisen korttinsa. Tällöin lasketaan pisteet kaikkien muiden pelaajien käsissä jääneistä korteista, ja voittaja saa ne itselleen.

• Numerokortit (0–9): pistearvo vastaa numeroa.
• Ohita, Käänteinen ja Nosta kaksi: 20 pistettä kukin.
• Värin valinta ja Nosta neljä: 50 pistettä kumpikin.

Perinteisessä turnausmuodossa pelataan 500 pisteeseen, ja ensimmäisenä rajan ylittävä voittaa. Kotipelit voivat sopia minkä tahansa tavoitepistemäärän. Käytössä on myös käänteinen laskutapa, jossa pisteitä kertyy pelaajan omaan käteen jääneistä korteista ja vähiten pisteitä kerännyt voittaa, kun joku saavuttaa 500 pistettä.

Unon historia

Pelin kehitti parturi Merle Robbins vuonna 1971 Readingissa Ohiossa, Yhdysvalloissa. Idea syntyi perheen väittelystä Crazy Eightsin säännöistä: Robbins päätti tehdä oman korttipelin, jonka säännöt olisivat selkeämmät. Rahoittaakseen tuotannon perhe kokosi noin 8 000 dollaria ja teetti ensimmäiset 5 000 peliä, joita Robbins myi aluksi suoraan parturi-kampaamostaan.

Suosion kasvaessa Robbins myi pelin oikeudet Robert Tezakille noin 50 000 dollarilla ja peräti kymmenen sentin rojaltilla jokaista myytyä peliä kohden. Tezak perusti pelin markkinointia varten International Games -yhtiön. Mattel osti International Gamesin vuonna 1992, ja siitä lähtien Uno on ollut osa yhtiön valikoimaa ja yksi maailman myydyimmistä seurapeleistä. Nimi ”Uno” tulee espanjan ja italian sanasta ”yksi” ja viittaa pelaajan huutoon, kun kädessä on enää yksi kortti.

Uudet korttityypit

Vuosien varrella peruspakkaan on lisätty uusia korttityyppejä. Vuodesta 2018 lähtien valmistetuissa pakoissa on 108 kortin sijaan 112 korttia, sillä mukaan tulivat Shuffle Hands -kortti ja kolme muokattavaa villikorttia.

• Shuffle Hands: kortin pelaaja kerää kaikkien pelaajien kädet, sekoittaa ne yhteen ja jakaa uudelleen vasemmalta alkaen. Voi mullistaa tilanteen täysin, kun vastustaja on lähellä voittoa.
• Muokattavat villikortit (Customizable Wild): kolme tyhjää korttia, joihin pelaajat kirjoittavat lyijykynällä omat sääntönsä ennen peliä – esimerkiksi ”seuraava pelaaja nostaa, kunnes saa punaisen” tai jokin hauska lisähaaste.

Unon eri versiot

Uno-pelistä on kehitetty lukuisia erillisiä versioita, jotka tuovat mukanaan uusia sääntöjä ja korttityyppejä. Alla on vertailtu suosituimmat sekä niiden pääerot perinteiseen peliin. Mattel on julkaissut myös muita samankaltaisia poistopelejä, kuten Phase 10 -korttipelin.

Uno Flip

Tässä versiossa kortit ovat kaksipuolisia. ”Valo”-puoli vastaa perinteisiä värejä, kun taas ”pimeä”-puoli tuo ankarammat rangaistukset. Flip-kortti kääntää koko pakan toiselle puolelle ja muuttaa pelimekaniikan kertaheitolla. Pimeällä puolella esimerkiksi Nosta viisi pakottaa nostamaan viisi korttia ja Skip Everyone ohittaa kaikki muut pelaajat. Lue lisää omasta artikkelistamme Uno Flipistä.

Uno No Mercy

Uno No Mercy on armoton versio klassikosta. Kortit jaetaan normaaliin tapaan seitsemän kappaletta pelaajaa kohti, mutta pelin kiristämiseksi sopivaa korttia on nostettava niin kauan, että sellainen löytyy, ja nostokortteja saa pinota päällekkäin. Mukana on rajumpia kortteja, kuten Wild Draw 10, joka pakottaa nostamaan kymmenen korttia. Jos pelaajan käteen kertyy 25 korttia, hän putoaa pelistä. Versio on suunnattu kokeneille pelaajille, ja erät kestävät tyypillisesti kauemmin kuin perinteisessä Unossa.

Uno Attack

Uno Attack korvaa perinteisen nostopakan kortinjakokoneella. Kun pelaajan pitäisi nostaa, hän painaa koneen nappia, joka voi syöttää satunnaisen määrän kortteja – joskus ei yhtään, joskus useita kerralla. Tämä lisää peliin arvaamattomuutta. Attack-kortit toimivat kuten Nosta kaksi -kortit, mutta pakottavat painamaan nappia.

Yleiset virheet ja vinkit

• Älä unohda huutaa ”Uno!”: yleisin virhe on jättää huuto tekemättä yhden kortin tilanteessa – se maksaa kaksi lisäkorttia.
• Säästä villikortit: Värin valinta ja Nosta neljä kannattaa pitää loppupeliin pakollisen värinvaihdon tai ratkaisevan iskun varalta.
• Seuraa vastustajien kortteja: tarkkaile, kuka on lähellä voittoa, ja kohdista Ohita- ja Nosta kaksi -kortit häneen.
• Pääse eroon isoista korteista ajoissa: jos erä päättyy yllättäen, kädessä olevat erikoiskortit kerryttävät vastustajalle paljon pisteitä.
• Pelaa Nosta neljä rehellisesti: bluffaaminen kannattaa vain, jos haastamisen riski on pieni.

Kenelle Uno sopii

Uno on klassinen koko perheen peli, joka taipuu niin lasten pelituokioihin kuin aikuisten peli-iltoihin. Säännöt oppii muutamassa minuutissa, mutta erikoiskortit tuovat riittävästi taktiikkaa pitämään myös kokeneet pelaajat otteessaan. Peliä voi pelata 2–10 pelaajan voimin, ja ikäsuositus on seitsemästä vuodesta ylöspäin. Lyhyen kestonsa ja helpon opittavuutensa ansiosta se on luonteva valinta, kun etsitään uutta peliä perhepelien joukkoon tai muita helppoja korttipelejä.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Mitä Uno tarkoittaa?

Uno tarkoittaa ”yksi” espanjan ja italian kielissä. Pelaajan tulee huutaa ”Uno!”, kun hänellä on enää yksi kortti kädessä, varoittaakseen muita pelaajia.

Kuinka monta korttia Unossa on?

Perinteisessä pakassa on 108 korttia: 76 numerokorttia, 24 toimintakorttia (Ohita, Käänteinen ja Nosta kaksi) sekä 8 villikorttia (Värin valinta ja Nosta neljä). Vuodesta 2018 valmistetuissa pakoissa on 112 korttia Shuffle Hands- ja muokattavien villikorttien ansiosta.

Saako Unossa pelata kaksi erikoiskorttia samalla vuorolla?

Virallisten sääntöjen mukaan ei saa, mutta monet pelaajat sallivat sen talon säännöillä. Jos samaa erikoiskorttia on useita, niitä voi joissakin kotisäännöissä pelata yhtä aikaa, mutta eri tyyppisiä erikoiskortteja ei saa yhdistää samalla vuorolla.

Kuinka monella pelaajalla Unoa voi pelata?

Unoa voi pelata 2–10 pelaajan voimin. Peli toimii hyvin sekä kaksinpelinä että isommalla porukalla, ja ikäsuositus on 7 vuotta ylöspäin.

Voiko Nosta neljä -kortin pelaamisen haastaa?

Kyllä. Nosta neljä -kortin saa pelata vain, jos kädessä ei ole muuta saman väristä pelattavaa korttia. Seuraava pelaaja voi haastaa pelin: jos kortti pelattiin sääntöjen vastaisesti, pelaaja nostaa itse neljä korttia, mutta jos haaste on aiheeton, haastaja nostaa kuusi korttia.